Työkyvyn suojeleminen työuran eri vaiheissa, osa 3.
Kun työ, perhe, ikääntyvät vanhemmat ja arjen velvollisuudet kasautuvat, myös työkyky joutuu koetukselle. Kuormitus ei synny vain työstä, vaan koko elämäntilanteen yhteisvaikutuksesta.
Työpäivän jälkeen edessä voi olla toinen työvuoro: lasten harrastukset, kotityöt, kauppareissu, ikääntyvän vanhemman asioiden hoitaminen ja huomisen valmistelu, jolloin päivän aikana kannettu vastuu vain muuttaa muotoaan. Kun vastuut kasaantuvat, palautumiselle jää helposti liian vähän tilaa.
Työkykyyn vaikuttaa myös kaikki se, mitä tapahtuu työpäivän ulkopuolella. Pienten lasten arki voi tarkoittaa katkonaisia öitä, jatkuvaa aikatauluttamista ja ennakointia. Samaan aikaan omat vanhemmat voivat tarvita yhä enemmän apua arjen asioissa. Työelämän vaatimukset eivät tavallisesti kevene, vaikka työntekijän muu elämäntilanne kuormittuisi merkittävästi.
Työkyky ei rakennu vain työssä, vaan koko elämäntilanteen varaan. Ihminen tuo työpäivään mukanaan myös muun elämänsä kuormituksen, palautumisen, unen määrän ja voimavarat. Siksi työn ulkopuoliset vastuut voivat näkyä työssä esimerkiksi keskittymisen heikkenemisenä, pidempänä palautumisen tarpeena tai kokemuksena siitä, että arjen kokonaiskuormitus alkaa ylittää omat voimavarat.
Kokonaiskuormitus ratkaisee
Yksittäinen kiireinen viikko tai kuormittava työvaihe ei vielä yleensä horjuta työkykyä. Ongelma syntyy, kun kuormitus jatkuu pitkään eikä palautumiselle jää riittävästi aikaa.
Ruuhkavuosissa kuormitus muodostuu usein monista pienistä asioista. Yksi lääkäriaika, yksi harrastuskuljetus tai yksi työpalaveri ei tunnu kohtuuttomalta. Kun niitä kertyy viikko toisensa jälkeen, mieli ja keho ovat jatkuvasti valmiustilassa. Arki saattaa rullata mutta vaatii koko ajan enemmän ponnistelua.
Pitkittynyt kokonaiskuormitus voi näkyä työssä esimerkiksi keskittymisen vaikeutena, muistikatkoksina, virheiden lisääntymisenä, ärtyneisyytenä tai aloitekyvyn heikkenemisenä. Työntekijä voi edelleen suoriutua tehtävistään, mutta palautuminen työpäivän jälkeen kestää pidempään kuin ennen.
Työkyky ei ole pelkkää jaksamista
Työkykyä ajatellaan helposti yksilön jaksamisena. Todellisuudessa kyse on laajemmasta kokonaisuudesta: terveydestä, toimintakyvystä, osaamisesta, motivaatiosta, työn vaatimuksista ja ympäröivästä elämäntilanteesta.
Ruuhkavuosissa työntekijän voimavaroja kuluttavat usein myös näkymättömät vastuut. Joku muistaa lasten varusteet, hoitaa Wilma-viestit, seuraa ikääntyvän vanhemman vointia, varaa ajat, sovittaa aikataulut yhteen ja varmistaa, että arki pysyy kasassa. Tämä niin sanottu metatyö ei aina näy ulospäin, mutta se kuormittaa samalla tavalla kuin näkyvätkin tehtävät.
Työkyvyn kannalta olennaista on tunnistaa, ettei kuormituksen tarvitse olla dramaattista ollakseen merkityksellistä. Pitkään jatkuva arjen paine voi vähentää palautumista, heikentää unen laatua ja kaventaa voimavaroja vähitellen.
Ajoissa puhuminen ehkäisee pitkittymistä
Kuormituksesta puhuminen voi tuntua vaikealta, jos työtehtävät tulevat edelleen hoidetuksi. Moni ajattelee, että apua voi hakea vasta silloin, kun tilanne on jo selvästi kriisiytynyt.
Työkyvyn näkökulmasta varhainen keskustelu on kuitenkin tärkeää.
Esihenkilön tai työterveyshuollon kanssa voidaan pohtia, mitkä tekijät kuormittavat eniten ja onko työhön mahdollista tehdä väliaikaisia järjestelyjä. Joskus ratkaisu voi olla työn priorisointi, työajan joustot, tehtävien selkeyttäminen tai palautumista tukevien käytäntöjen vahvistaminen.
Kaikkea elämäntilanteeseen liittyvää kuormitusta ei voida ratkaista työpaikalla. Silti työn ei pitäisi lisätä kokonaiskuormitusta tilanteessa, jossa voimavarat ovat jo muuten koetuksella.
Työkykyä tukee realistinen kuva arjesta
Ruuhkavuodet eivät ole vain ohimenevä kiirekausi, jonka yli pitäisi sinnitellä. Monelle kyse on vuosia jatkuvasta elämänvaiheesta, jossa vastuut muuttuvat mutta eivät välttämättä vähene.
Siksi työkyvyn tukeminen vaatii realistista kuvaa arjesta. Ihminen ei palaudu pelkällä viikonlopulla, jos myös viikonloppu täyttyy velvollisuuksista. Työkykyä ei myöskään vahvisteta vain kehottamalla työntekijää huolehtimaan itsestään, jos arjessa ei ole siihen todellista mahdollisuutta.
Kun kokonaiskuormitus tunnistetaan ajoissa, työkykyä voidaan tukea ennen kuin tilanne johtaa uupumiseen, pitkiin poissaoloihin tai työstä irtautumiseen. Ruuhkavuosissa tärkeintä ei ole jaksaa kaikkea, vaan huomata ajoissa, milloin kaikkea on liikaa.
Tutustu sivuillamme lisää Pohjois-Suomen Työterveys ry:hyn!







