Osa 2
Diagnosoimattomat unihäiriöt heijastuvat suoraan työelämään. Löfgren pitää ongelmallisena, että työpaikoilla edellytetään jatkuvasti täyttä suorituskykyä, vaikka todellisuudessa työyhteisössä on lähes aina joku, joka kärsii unettomuudesta, väsymyksestä ja niiden aiheuttamasta kuormituksesta.
”Kun näitä tekijöitä ei tunnisteta, seurauksena on usein työkyvyn heikkenemistä ja pitkiä sairauspoissaoloja.”
Löfgrenin mukaan moni potilas saa uupumukseensa mielenterveysdiagnoosin ja jää pitkille sairauslomille, vaikka taustalla olevaa unihäiriötä ei ole koskaan tutkittu kunnolla.
”Yhden perusteellisen unitutkimuksen kustannus olisi usein pienempi kuin sairausloman hinta. Kun unihäiriöt tunnistetaan ja hoidetaan, niistä kärsineet voivat palata töihin aivan toisessa vireessä.”
Työterveyshuollon suppeat sopimukset kuitenkin estävät monia saamasta tarvitsemiaan tutkimuksia ajoissa, ja niihin hakeudutaan lopulta omalla kustannuksella. Työelämässä ratkaisevaksi Löfgren näkeekin esihenkilöiden ymmärryksen työntekijöiden erilaisia elämäntilanteita kohtaan.
”Työaikajärjestelyillä, joustoilla ja oikea-aikaisilla tutkimuksilla voidaan sitouttaa ihmisiä ja estää pitkiä poissaoloja. Toivoisin, että työnantajat ymmärtäisivät paremmin, miten suuri merkitys oikealla hoidolla voi olla työurien pidentämisessä.”
Vähemmän vähättelyä, enemmän ymmärrystä
Löfgren peräänkuuluttaa terveydenhuollossa selvästi parempaa koulutusta unesta ja sen sukupuolittaisista eroista.
”Naisten väsymysoireet jäävät usein heidän omalle vastuulleen, kun käytössä olevat hoitokäytännöt eivät tunnista naisten ja miesten erilaisia oirekuvia.”
Samalla Löfgren muistuttaa, ettei myöskään omahoidon merkitystä voi sivuuttaa.
”Siinä painottaisin ennen kaikkea perusasioiden merkitystä: kofeiinin ja alkoholin vähentämistä, säännöllistä liikuntaa ja mahdollisimman hyvää stressin hallintaa.”
Älykellot ja erilaiset sovellukset voivat Löfgrenin mukaan tarjota viitteitä unen laadusta ja toimia ensimmäisenä herätteenä jatkoselvittelyille.
”Luotettava arvio tähän saadaan sitten lääkäriltä, mieluiten sellaiselta, joka on perehtynyt nimenomaan naisten uniongelmiin.”
Lopuksi Löfgren tähdentää, että naisten uniongelmien vähättelyn sijaan tarvitaan ymmärrystä – niin terveydenhuollossa, työelämässä kuin arjen tasolla.
”Asenteiden on muututtava. Meidän on tunnistettava, että naisten uneen vaikuttavat tekijät ovat erilaisia ja niiden haasteet on nähtävä omilla ehdoillaan.”
Vinkki!
Eeva Löfgren on koonnut aiheesta teoksen Naisen uni, joka kokoaa tutkimustiedon ja kliiniset havainnot helposti lähestyttävään muotoon.
